Asioita, joita kaipaan Suomesta

1. Tuppisuisia kassahenkilöitä. Kyllä, joskus haluaisin tehdä ostosreissun ilman, että joku kommentoi ostoksieni määrää tai laatua tai jonkun tuotteen puuttumista/vaatteitani/säätä/tulevaa juhlapyhää/mennyttä juhlapyhää/aksenttiani(tähän mennessä minua on veikattu 4x saksalaiseksi, 2x irlantilaiseksi, ruotsalaiseksi ja hollantilaiseksi) /lomasuunnitelmiani/lapsiani/sitä että onko lapsia tosiaan 4/ miten epätavallista on, että kellään on 4 lasta/ onko Suomessa kovinkin tavallista, että on 4 lasta/ täällä noin montaa lasta per perhe ei juuri näe kuin Utahissa, ja se taas on jo ihan toinen juttu...

2. Ostoskärryjä jotka tottelevat mielenliikkeitäsi. Kyllä, täällä ostoskärryt eivät mene sinne minne haluat, paitsi jos se on eteenpäin, sillä eteenpäin nämä nelipyöräiset paholaisenkärryt kyllä kulkevat. Suoraan eteenpäin, mutta jos tulee vaikka tarve tehdä tiukka käännös 90 asteen kulmassa, niin se vaatii uskomattoman pitkän sarjan erilaisia ylös-alas, kääntö-vääntö manööverejä, joiden kourissa keskivertoihminen päätyy silmät pullistuen vääntämään ostoskärryn kahvasta toivoen parasta, ettei törmää kolmeen muuhun kotiäitiin, jotka samalla käytävällä vääntävät hampaat irvessa omia kärryjään.

3. Kierrätystä. Kyllä, nimenomaan sitä, että saan lajitella jätteeni ja kiikuttaa jokaisen roskan sinne minne se kuuluukin ja kantaa ylpeyttä siitä, että kaatopaikkaroskis tyhjätään vain 2 kuukauden välein. Täällä meillä on kaatopaikkaroskis ja ns. kierrätysroskis, jotka tyhjätään tienvarresta kerran keskiviikossa. Kierrätysroskikseen voi laittaa tietynlaisia muovipulloja, metallipurkit, sanomalehdet ja pahvit, mitään muuta ei sitten oikein voikaan kierrättää järkevästi. Biojätekin tungetaan jätemyllyn kautta viemäriin ja en edes halua ajatella mitä kaikkea moskaa jätevedenpuhdistamo ottaa täällä vastaan? Muovipussit voi sentään viedä kauppoihin kierrätettäväksi, ja minä inhoan muovipusseja!!!

4. Maksulliset muovipussit, jotka ainakin teoriassa voi käyttää useampaan kertaan. Kyllä, täällä muovipussit ovat pääsääntöisesti ilmaisia (hyvä Lidl maksullisine kasseineen!) ja pieniä ja ohuita ja sinne mahtuu tasan kaksi tavaraa ja silti pussi menee rikki. Jos menet vain kerran viikossa ruokaostoksille (=paljon ruokaa) ne pakataan noin viiteenkymmeneenkolmeen ärsyttävään pieneen ohueen muovipussiin, joihin kuhunkin pakataan tasan kaksi tavaraa, ja jokaisesta pussista menee joku sivu halki. (Ja kyllä en anna pakata viikkoruokaostoksiani viiteenkymmeneenkolmeen muovipussiin, vaan käytän Suomesta tuotuja kestokasseja, jotka saavat sekä myyjän että tavaranpakkaajan hyvin hämmentyneeseen tilaan ja nämä kaksi eivät ikinä usko, kun sanon, että minun kassini kestävät enemmän kuin kaksi tavaraa ja loppujen lopuksi pakkaan itse ja otan itse vastuun kasseistani ja niiden kestävyydestä ja ne kestävät kerpele!) ja minä inhoan muovipusseja!!!

5. Reippaita kävelijöitä. Kyllä, joudun jatkuvasti tilanteeseen, että edessäni lompsii yksi tai useampi ihminen, jotka raahautuvat eteenpäin niinkuin heillä olisi sikiöaikana jäänyt tukiranka muodostumatta. Ameebamaisen hitaasti ja vailla kiirettä nämä ihmiset laahustavat eteenpäin tilanteessa kuin tilanteessa. Suojatietä ylittävät ihmiset ovat täyttä piinaa, et pääse tilanteesta mihinkään ja piina k e s t ä ä, k e s t ä ä ja k e s t ä ä!!! Pidän hampailla kiinni ratista ja kamppailen vastaan, että en syöksy auttamaan heitä vauhdin löytymisessä.

6. Kävellen ja pyörälläkin pääsee. Kyllä, Amerikkalainen menee autolla joka paikkaan, kimppakyytejä ei harrasteta ja matkan ei tarvitse olla 10 metriä pidempi, kun sen voi hyvin taittaa autolla. KTG:n ja Tete koulussa on noin 700 oppilasta, näistä oppilaista noin 30 kulkee kouluun bussilla, päivästä ja säästä riippuen 2-8 kulkee kävellen tai pyörällä ja loput n. 660 kultamussukkaa tuodaan äidin tai iskän autolla. Voin sanoa että trafiikki on aamuisin valtava ja autoletkat ruuhkauttavat koulujen lähistöt täydellisesti. Niin ja se koulumatkan pituus lastemme koulussa on maksimissaan 2 kilometriä.

7. Puhtaampi ruoka ja luotettavat pakkausmerkinnät. Kyllä, täällä pakkaukseen saa merkitä mitä sinne nyt sitten haluaa merkitä, paitsi käsittääkseni luomu ( ja jos joku tietää jotain muuta, älkää kertoko minulle, koska haluan pysyä kuplassani), jonka saa merkitä tuotteisiin, jotka on valmistettu 90 jotain prosenttisesti luomutuotteista. Joka tapauksessa tuotteisiin siis saa merkitä mitä tykkää ja niissä myös lukee mitä sattuu ja sitten jos ei lue, niin sitten vasta epäilykset alkavatkin herätä. Saako olla geenimanipuloitua, antibiooteilla höystettyä kanaa, hyönteismyrkyillä huuhdottujen kasviksien kera?